Eteläpohjalaisen suorat sanat

Vartuin Etelä-Pohjanmaalla, jossa keskustelutyyli on varsin suora, mitä on hankala huomata ennen kuin on enemmän tekemisissä muualta kotoisin olevien kanssa. Lapsuuden ja nuoruuden elämänpiirini olivat minulla tiukasti sidottuna lakeuksille. Vei siis paljon aikaa ymmärtää, etten ollut niin hienotunteinen kuin kuvittelin olevani.

Opiskelu- ja työkaverit olivat kotoisin sitten jo laajemmalta alueelta niin Suomesta kuin ulkomailta. Monesti heidän kanssaan keskustelujen jälkeen tuli olo, että sanomisiani tulkittiin väärin. Ja niin kävikin. Meninhän aina suoraan asiaan, en juurikaan pohtinut voisiko aiheeni jotenkin pahoittaa muiden mieltä. Enkä erityisesti miettinyt ajankohdan, paikan tai seuran sopivuutta möläytyksilleni. En ollenkaan ymmärtänyt, että suoraan asiaan meneminen kuulostaisi jyrkältä, ehkä komentelevalta ja siltä, että en varmasti kannassani perääntyisi.

Etelä-Pohjanmaalla, kun sanoi jotain sai yleensä samalla mitalla takaisin, joten kovaltakaan kuulostava sanailu ei välttämättä ollut riitelyä, vaan se saattoi yhtä hyvin olla ihan vaan kiihkeää innostunutta keskustelua. Mutta oli siinä tietenkin omat ongelmansa, että pahoittaessaan mielensä toisten sanoista, ensimmäinen reaktio oli sen enempää miettimättä vastata toiselle yhtä kovaa tai kovemmin. Myöhemmin elämässä sitä on huomannut, miten tärkeää on osata kertoa pahoittaneensa mielensä ilman hyökkäävää asennetta toista kohtaan ja kyetä näkemään, miten omat sanat voivat haavoittaa ja olla anteeksipyynnön paikka.

Ja toivon todella, että yhä harvempi Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva selittää ilkeilyään sillä, että ei voi itselleen mitään, koska me täältä päin tulevat nyt vaan ollaan tällaisia. Ei olla, suoruus ja ilkeys ei ole sama asia. Ja on täysin mahdollista olla suora ja silti hienotunteinen. Moni Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva onkin juuri tällainen.

Olen yrittänyt vuosien mittaan harjaantua siinä, etten vaikuttaisi tarpeettoman kärkevältä, mutta vieläkin olen huono juttelemaan niitä näitä ennen varsinaiseen aiheeseen menoa. Enkä ehkä kaikkein pehmeämmällä tavalla kerro mielipiteitäni ja se ei silti tarkoita, ettenkö voisi muuttaa mieltäni. Teen kyllä niin ja nopeastikin, kun kantani haastetaan hyvin perustellen. Enkä ole ollenkaan musta-valkoinen ajattelussani, vaikka tapani puhua saattaisikin sellaisen kuvan antaa. Se, että puhun yhdestä näkökulmasta ei todellakaan tarkoita sitä että sivuuttaisin kaikki muut.

Parasta Etelä-Pohjalaisissa juurissa on ehkä se, että on rohkeutta ja halua nostaa omat mielipiteet esiin ja puolustaa niitä. Se on ollut minulle erittäin tärkeä ja elämäni suuntaa määrittävä taito.

Miksi sanomaani ei ymmärretä?

Jos joskus mietit miksi tulet väärinymmärretyksi niin tässä pari esimerkkiä siitä mistä voi olla kyse.

Hahmotamme maailmaa eri tavoin, kaikki kokemamme, näkemämme, oppimamme muokkaa ajatusmaailmaamme. Välillä puhumme asioista, joista tiedämme paljon, ehkä vuosikymmenien kokemuksella ihmisille, joilla ei ole ollut tarvetta olla asian kanssa tekemisissä paljonkaan jos ollenkaan.

Työskentelin vuosikausia Vaasan vaalipiirin vihreiden toiminnanjohtajana. Vaalipiiri on keskeinen osa poliittista järjestelmäämme. Tavallaan hyvin arkinen juttu, se on yksi rajaava tekijä sille keitä on ehdolla ja voit äänestää missäkin paikassa. Silti oli erittäin vaikeaa selittää mitä työkseni teen. Että en istunut eduskunnassa, enkä puoluetoimistolla ja Vaasan vaalipiiri ei tarkoittanut Vaasaa kaupunkina tässä yhteydessä vaan aluetta joka koostuu kolmesta maakunnasta. Selittäessäni tätä on ihmisten ilmeet varmasti olleet vastaavia kuin minulla, kun saan seikkaperäisen selvityksen miksi auto ei käynnisty ja mitä siinä pitää korjata. Auto on tuttu kulkuväline, mutta miten se ihan oikeasti toimii ja mitä kaikkea se pitää sisällään niin en tiedä. Putoan siis kärryiltä heti jo selvityksen alussa. Ja toisaalta en ole edes motivoitunut ymmärtämään selvitystä, kiinnostukseni kun rajoittuu tietoon, voiko auton korjata ja jos niin mitä se maksaa.

Tästä päästäänkin kysymykseen kuulijan motivaatiosta ja halusta ymmärtää sanottu. Palataan aiempaan esimerkkiin. Kun kerroin ihmisille ammattini ja selvisi, että tein työtä politiikan parissa, reaktiot vaihtelivat paljon. Toiset totesivat, että aijaa minä en ymmärrä politiikasta mitään eikä se kiinnosta ja aiheesta ei jatkettu sen enempää. Osa oli uteliaita kuulemaan tarkemmin, mitä oikein teen. Jotkut tuntuivat kavahtavan jo politiikka- sanaa tai heillä saattoi olla vahvoja ennakko-oletuksia, ihastusta tai vihastusta puoluetta kohtaan, jonka palkkalistoilla olin. Mutta oletukseni on, että monille jäi epäselväksi mitä työkseni teen, vaikka yritin mahdollisimman ymmärrettävästi sen selittää.

Yllä kirjoitin vain pari esimerkkiä siitä miksi kuulija ei ollenkaan välttämättä ymmärrä sanomaa siten, kuten sen sanoja haluaisi sen tulevan ymmärretyksi. Monesti sitä joutuu tilanteeseen, jossa hämmästelee, miten jokin asia on käsitettykin niin väärin. Eikä aina auta, vaikka kuinka sanoisi, etten tarkoittanut sitä noin. Sanat ovat monitulkintaisia, emmekä millään voi estää niistä tehtäviä vaihtelevia tulkintoja. Mutta voimme silti toki oppia valitsemaan sanamme paremmin. Niin, että useampi ymmärtää sanomamme niin kuin tarkoitamme ja on helpompi kumota tahalliset väärintulkinnat.

Sen voisi paremmin sanoa.

Suorasanainen, puhelias, hyvin avoin ja tiukka mielipiteissäni. Sellainen olin nuorena. Herkkä ja toisten ihmisten tunteiden loukkaamista pelkäävä. Myös sellainen olin nuorena. Yhdistelmä oli raskas ja varmaankin sykäys sille, että minun oli pakko oppia asettelemaan sanani paremmin. Huomasinhan loukkaavani ihmisiä, kun puhuin teemoista, jotka olivat heille herkkiä. Hitaasti aloin oppia, että kaikesta voi puhua, mutta ei millä tavalla eikä milloin tahansa.

Seinäjoella politiikkaan ja vihreisiin mukaan mennessäni 2000-luvun alussa huomasin viimeistään toimivien sanavalintojen arvon. Edessä oli nimittäin heti kuntavaaliehdokkuus, jossa puhetaitoa testattiin vaihtelevissa tilanteissa. Samana päivänä sitä saattoi joutua asettelemaan sanansa torilla vihaiselle kuntalaiselle, maakuntalehden toimittajalle ja paneeliyleisölle kauppakeskuksessa, muiden puolueiden ehdokkaiden kyseenalaistaessa sanomisia. Ei ne ensimmäiset vaalit erityisen hyvin menneet, tuloksena taisi olla seitsemän ääntä. Tärkeä kipinä politiikkaan siitä kuitenkin jäi. Varsinkin kun pääsin mukaan varajäseneksi kaupungin kulttuurilautakuntaan, jossa sain harjoiteltua sanoja, joilla asioita viedään eteenpäin.

Minusta ei kuitenkaan tullut poliitikkoa, mutta päädyin töihin politiikkaan. Työskentelin 12-vuotta Vaasan vaalipiirin vihreiden toiminnanjohtajana. Asettelin sanoja vihreydestä Pohjanmaalla eri yhteyksissä ja vuosi vuodelta tulin siinä paremmaksi. Nyt olen siirtynyt syksystä 2019 lähtien vihreiden europarlamentaarikkojen Ville Niinistö ja Heidi Hautala kotimaanavustajaksi.

Politiikassa sanojen merkitys on ilmiselvä, hyvin valitut sanat vauhdittavat huipulle pääsyä ja taas toisaalta huonosti valitut sanat voivat päättää uran hetkessä. Mutta näin on myös elämässä yleisemminkin niin arjen kuin kriisien keskellä sanoilla on voimaa ja valtaa.

Yritän blogissani avata ajatuksiani sanojen valinnasta, sen ihanuudesta ja vaikeudesta.