Sen voisi paremmin sanoa.

Suorasanainen, puhelias, hyvin avoin ja tiukka mielipiteissäni. Sellainen olin nuorena. Herkkä ja toisten ihmisten tunteiden loukkaamista pelkäävä. Myös sellainen olin nuorena. Yhdistelmä oli raskas ja varmaankin sykäys sille, että minun oli pakko oppia asettelemaan sanani paremmin. Huomasinhan loukkaavani ihmisiä, kun puhuin teemoista, jotka olivat heille herkkiä. Hitaasti aloin oppia, että kaikesta voi puhua, mutta ei millä tavalla eikä milloin tahansa.

Seinäjoella politiikkaan ja vihreisiin mukaan mennessäni 2000-luvun alussa huomasin viimeistään toimivien sanavalintojen arvon. Edessä oli nimittäin heti kuntavaaliehdokkuus, jossa puhetaitoa testattiin vaihtelevissa tilanteissa. Samana päivänä sitä saattoi joutua asettelemaan sanansa torilla vihaiselle kuntalaiselle, maakuntalehden toimittajalle ja paneeliyleisölle kauppakeskuksessa, muiden puolueiden ehdokkaiden kyseenalaistaessa sanomisia. Ei ne ensimmäiset vaalit erityisen hyvin menneet, tuloksena taisi olla seitsemän ääntä. Tärkeä kipinä politiikkaan siitä kuitenkin jäi. Varsinkin kun pääsin mukaan varajäseneksi kaupungin kulttuurilautakuntaan, jossa sain harjoiteltua sanoja, joilla asioita viedään eteenpäin.

Minusta ei kuitenkaan tullut poliitikkoa, mutta päädyin töihin politiikkaan. Työskentelin 12-vuotta Vaasan vaalipiirin vihreiden toiminnanjohtajana. Asettelin sanoja vihreydestä Pohjanmaalla eri yhteyksissä ja vuosi vuodelta tulin siinä paremmaksi. Nyt olen siirtynyt syksystä 2019 lähtien vihreiden europarlamentaarikkojen Ville Niinistö ja Heidi Hautala kotimaanavustajaksi.

Politiikassa sanojen merkitys on ilmiselvä, hyvin valitut sanat vauhdittavat huipulle pääsyä ja taas toisaalta huonosti valitut sanat voivat päättää uran hetkessä. Mutta näin on myös elämässä yleisemminkin niin arjen kuin kriisien keskellä sanoilla on voimaa ja valtaa.

Yritän blogissani avata ajatuksiani sanojen valinnasta, sen ihanuudesta ja vaikeudesta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *