Eteläpohjalaisen suorat sanat

Vartuin Etelä-Pohjanmaalla, jossa keskustelutyyli on varsin suora, mitä on hankala huomata ennen kuin on enemmän tekemisissä muualta kotoisin olevien kanssa. Lapsuuden ja nuoruuden elämänpiirini olivat minulla tiukasti sidottuna lakeuksille. Vei siis paljon aikaa ymmärtää, etten ollut niin hienotunteinen kuin kuvittelin olevani.

Opiskelu- ja työkaverit olivat kotoisin sitten jo laajemmalta alueelta niin Suomesta kuin ulkomailta. Monesti heidän kanssaan keskustelujen jälkeen tuli olo, että sanomisiani tulkittiin väärin. Ja niin kävikin. Meninhän aina suoraan asiaan, en juurikaan pohtinut voisiko aiheeni jotenkin pahoittaa muiden mieltä. Enkä erityisesti miettinyt ajankohdan, paikan tai seuran sopivuutta möläytyksilleni. En ollenkaan ymmärtänyt, että suoraan asiaan meneminen kuulostaisi jyrkältä, ehkä komentelevalta ja siltä, että en varmasti kannassani perääntyisi.

Etelä-Pohjanmaalla, kun sanoi jotain sai yleensä samalla mitalla takaisin, joten kovaltakaan kuulostava sanailu ei välttämättä ollut riitelyä, vaan se saattoi yhtä hyvin olla ihan vaan kiihkeää innostunutta keskustelua. Mutta oli siinä tietenkin omat ongelmansa, että pahoittaessaan mielensä toisten sanoista, ensimmäinen reaktio oli sen enempää miettimättä vastata toiselle yhtä kovaa tai kovemmin. Myöhemmin elämässä sitä on huomannut, miten tärkeää on osata kertoa pahoittaneensa mielensä ilman hyökkäävää asennetta toista kohtaan ja kyetä näkemään, miten omat sanat voivat haavoittaa ja olla anteeksipyynnön paikka.

Ja toivon todella, että yhä harvempi Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva selittää ilkeilyään sillä, että ei voi itselleen mitään, koska me täältä päin tulevat nyt vaan ollaan tällaisia. Ei olla, suoruus ja ilkeys ei ole sama asia. Ja on täysin mahdollista olla suora ja silti hienotunteinen. Moni Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva onkin juuri tällainen.

Olen yrittänyt vuosien mittaan harjaantua siinä, etten vaikuttaisi tarpeettoman kärkevältä, mutta vieläkin olen huono juttelemaan niitä näitä ennen varsinaiseen aiheeseen menoa. Enkä ehkä kaikkein pehmeämmällä tavalla kerro mielipiteitäni ja se ei silti tarkoita, ettenkö voisi muuttaa mieltäni. Teen kyllä niin ja nopeastikin, kun kantani haastetaan hyvin perustellen. Enkä ole ollenkaan musta-valkoinen ajattelussani, vaikka tapani puhua saattaisikin sellaisen kuvan antaa. Se, että puhun yhdestä näkökulmasta ei todellakaan tarkoita sitä että sivuuttaisin kaikki muut.

Parasta Etelä-Pohjalaisissa juurissa on ehkä se, että on rohkeutta ja halua nostaa omat mielipiteet esiin ja puolustaa niitä. Se on ollut minulle erittäin tärkeä ja elämäni suuntaa määrittävä taito.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *